Viimeinen päivitys ja ovi takana kiinni (ja uusi edessä auki)

Tämä blogi päivittyi juuri suurella loppurysäyksellä. Näköjään bloggaaminen näin jälkijunassa ei ole enää niin palkitsevaa. Palaute ja terveiset jäävät saamatta ja ajatukset vaeltavat jo uusille matkoille. Asiat unohtuvat. Minulla oli kuitenkin vielä Yakutiassa kirjoittamani päiväkirja tallella ja julkaisin sen täällä päivä kerrallaan hieman sitä muokkaillen. Harmikseni en jaksanut enää kirjoitella sekaan niin paljon Yakutian kulttuurista ja muista kokemuksistani siellä. Keskustelua olisikin kiva jatkaa kommenttiboksissa, jos kiinnostusta vielä riittää.

Valmistaudun tässä juuri Pietarin valloitukseen. Eiköhän uutta blogia pukkaa ihan pian taas, toivottavasti tällä kertaa reaaliajassa.

Reissun kuvasaldoa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

30.7.2010

Farewell-partyt. Söimme ensin suurella porukalla ravintolassa, jonka jälkeen kävelimme Dragoniin. Klubin olivat kuitenkin vallanneet mummoikäiset venäjättäret sekä drag-show ja päätimme siirtyä hyvän sään aikana Garageen. Baari osoittautui siperialaiseksi rokkiklubiksi. Ilta oli kiva, kotiin meidät kyyditti Uzbekistanista kotoisin oleva taksikuski.

Aikaisemmin päivällä olin onnistunut myöhästymään viimeiseltä venäjäntunnilta 50 minuuttia ja lepäämään. Yskä on vaivannut jo kolme viikkoa ja nyt tuntuu että se vain pahenee. Tubipotilas palaa kotiin maanantaina.

29.7.2010

Päivä alkoi pitkällä venäjänkokeella. Sain tekstinymmärtämisestä A+:n, mutta kielioppi meni C:n puolelle. Puhe oli B. Kokeen jälkeen kiirehdin pankkiin maksamaan dormimaksuni. Etsin pankkia hetken, se oli piilossa erään epäilyttävän talon portaikossa. Vastassa minua oli koira ja tuore kusilammikko, posti ja pankki löytyivät käytävän perältä. Postitin samalla kortit Suomeen.

Päivä jatkui etnografian tentillä. Sekin meni ihan hyvin, vaikka kysymykset olivat osittain hyvin yksityiskohtaisia. Piti tietää jopa jakutiankielisiä sanoja.

Kävelin tulikuumassa kaupungissa kohti turkiskauppaa. Hatunmetsästys jatkui ja päädyin lopulta ostamaan isälleni edullisen mutta mukavan ja kivannäköisen turkishatun. Äidilleni ostin käsiketjun ja itselleni vielä yhdet superihanat korvakorut ja pienen kaulaketjun. Täällä hopeakorut ovat u-pei-ta ja halpoja, niiden hinta määräytyy painon mukaan. Voisin ostaa ne kaikki!

Kotimatkalla näin irtokoiran vilvoittelevan syvällä kuralammikossa. Otin koirasta kuvan (se tietysti ehti nousta lammikosta ennen kuin sain kaivettua kameran esille) ja koira päätti tehdä minusta uuden emännän itselleen. Se seurasi minua muutaman kilometrin matkan sisälle dormiin asti! Dormin mahta (=asuntolavahti) ajoi koiran pois, minä en hennonut.

Kiirehdin suihkun kautta bussiin ja Natashan luokse. Hän oli kutsunut meidät kotiinsa perheensä kanssa illalliselle. Ilta oli mukava ja ruoka taivaallista! Oli kalaa, tuoretta smetanaa, perunoita, aladeja, salaatteja, mehua, teetä, leipää ja voita. Jälkiruoaksi tarjottiin vaahdotettua hapankermaa vadelmahillon kera sekä jäätelökakkua. Ihanaa!

28.7.2010

Tänään kiersimme kaupungin kaikki korukaupat. Tai ainakin puolet. Ja niitä oli paljon! Lopulta olin niin pyörällä päästäni etten kyennyt ostamaan mitään. Täytyy huomenna mennä uudestaan.

Kiertelimme myös kiinalaista markettia, turkiskauppoja ja matkamuistoputiikkeja. Ostin Saha Sniper DVD:n, musiikkia, rukkaset sekä puukipon, joka on täällä hyvin perinteinen.

Meidät on huomenna kutsuttu paikallisen Natashan luokse syömään. Hänen vanhempansakin ovat kotona. Jännittävää!

27.7.2010

Tänään odotin venäjän luokan edessä tunnin. Ketään ei kuulunut, joten menin officelle kysymään, mikä mättää. Luokan numero oli vaihtunut eikä kukaan ollut muistanut kertoa minulle. Vitutti. Menin tunnille puolitoista tuntia myöhässä.

Tunnin jälkeen tapasimme Katriinan kanssa Natashan ja suuntasimme lounaan kautta treasure-museoon. Pidimme lippuja ostaessamme suumme kiinni ja saimme liput opiskelijahintaan, 50 ruplalla.

Museo oli hieno, aarteet upeita ja timantit kimaltelivat pitkään silmissämme.

Illalla olimme saaneet kutsun Lenalta hänen datsalleen. Tapasimme siellä hänen ystäviään sekä erään amerikkalaisen naisen, jonka olin jo tavannut aikaisemmin teatterissa. Söimme ja lauloimme. Olimme valmistelleet muiden vaihtareiden kanssa pienen teatteriesityksen kokemuksistamme Siperiassa. Valmistimme myös ”suomalaisia leipiä”, ruisleipää, jonka päällä on kalaa, smetanaa, sipulia ja paprikaa sekä tietenin ukroppia eli tilliä.

Lena lupasi kysellä meille englanninkielistä Olonkhoa, painos on kuulemma vaivaiset tuhat kappaletta.

Minulla on kolmatta viikkoa flunssa ja yskin todella paljon. Laulamiset on saanut unohtaa jo jonkin aikaa.

Ostin tänään maailman karmeimman mukin. Siinä lukee ”Syntynyt CCCP:ssä, kuvassa on kosmonautti, tankki ja Venäjän kartta. Näen itseni kotona Suomessa siemailemassa aamukahviani kyseisestä mukista onnellisena. Vielä kun jostain saisi Putin-mukin niin kaikki olisi hyvin.

Muutama korealainen lähtee huomisaamuna kotiin. Sung sang antoi meille aamulla läksiäislahjaksi pienet korealaiset pussukat ja kännykkäkorut. Suloista!

26.7.2010

Tylsä päivä. Venäjäntunnilla oli mukava huomata, että olen oppinut paljon, ihan huomaamattani. Iltapäivällä oli historian suullinen tentti. Kuulemma kaikki tentit ovat täällä suullisia. Kerroin opettajalle kaiken mitä tiedän shamanismista. Läpi meni. Opettaja sanoi että minulla on hieman aasialaiset silmät ja muistutan alkuperäisiä, vanhoja, suomalaisia. Enpä ole ennen ajatellut asiaa.

Iltapäivällä nukahdin. Illalla kävin Optmarketissa, mutta hyllyt olivat siellä tyhjiä. Illalla harjoittelimme pienen teatteriesityksen huomisen illanviettoa varten. Esitys pitää sisällään kokemuksiamme Siperiasta.